• Henna Julkunen

Maailmassa on niin paljon kauniita asioita. Elämässä on jotain tavoiteltavaa herkkyyttä. Silmiin katsominen vetää sanattomaksi. Elämän väreistä muodostuu kaunis kirjo. Syvälle sisimpäänsä kietonut sumu alkaa hälvetä. Pitkästä aikaa sen läpi voi nähdä. Ympäristön muodot alkavat hahmottua. Mun sydän on pakahtunut. Rintaa puristaa tunne, joka saa sielun kihelmöimään. Pitkästä aikaa elämä tuntuu tavalla, joka ei tee kipeää.


Haluaisin antautua elämälle, sukeltaa siihen syvälle ja antaa virran viedä mennessään. Antaa sen sulkea sisälleen, tuntea käsivarsien kietoutuvan ympärille. Antaa ravistella ja riepottaa, ja sitten syleillä lämpimin halauksin.


Miten olla aito ja rehellinen jokaisessa hetkessä? Mistä löytää rohkeus laskea suojamuureja?


Haluaisin kauniin sielun, mutta pelkään myrkyttäväni sen rumalla mielellä. Pelkään sen jo tahriutuneen pysyvästi. Kauniita sieluja ovat he, jotka pahankin kohdattuaan uskovat hyvään. Ihminen on herkkä ja hauras, altis houkutuksille.


Totuudessa on jotain raastavaa lohduttomuutta. Trauma on yliarvostettua. Toisaalta selviytymistarinat vahvistavat uskoa elämään. Haluan kohdata totuuden antautumatta maailmantuskalle. Tuntuisi huijaukselta elää tyytyväisenä tiedottomuudessa. Pelkään kuitenkin menettäväni toivon.


Haluaisin uskallusta mennä kohti sitä, mikä pelottaa. Haluaisin armollisuutta antaa itselle lupa olla onnellinen keskeneräisenä. Olla riittävä. Uskoa hyvään ja parempaan huomiseen maailmassa, jota ei voi pelastaa. Maailmassa, jonka ei ehkä olekaan tarkoitus tulla pelastetuksi. Maailmassa, jonka tarkoitus on olla keskeneräinen. Elämässä täydellisyyttä tavoitteleva ei ikinä ole tarpeeksi.

  • Henna Julkunen


Havahduin hiljattain syksyyn. Kesä on jo pitkään tuntunut kaukaiselta, kesäfiilistä ei oikein juhannuksen jälkeen ole ollut.


Päivän lyhenemisen huomasin ensimmäistä kertaa, kun ajoin autolla aamuvuoroon ja jouduin matkalla laittamaan pitkät päälle. Muistan monta kotimatkaa iltavuorosta, kun olen ihaillut peltoja hivelevää ilta-aurinkoa, nyt silloinkin on jo pimeää ja kotiin tullessa etsii ensimmäisenä eteisen valokatkaisijaa.


Syksy tuntuu kuitenkin sopivalta vuodenajalta mun mielentilaan. Tuntuu ihanalta oleilla kotona vilttien alla, polttaa kynttilöitä ja keitellä teetä. Miten kovasti kauppojen teevalikoimasta voikaan innostua...


Olen naurettavan lyhyeen aikaan katsonut Konttorin ensimmäiset viisi kautta ja maistellut suklaauutuksia hyvällä omatunnolla.


Joku pesänrakennusvietti tuntuu myös yhdistyvän syksyn tuloon, tekisi mieli sisustaa ja siivota. Viime viikolla ripustin kaamosvalot.


Elämä on tuntunut aika merkityksettömältä, mutta yritän löytää arjesta lohtua. On ainakin tuntunut lohdulliselta viettää aikaa vanhempien luona.


Kunnianhimoisena tyyppinä tuntuu vaikealta olla, kun ei ole selkeää suuntaa, päämäärää, jota kohti kavuta. Teen itsenäistä työtä ja tuntuu, ettei omia ajatuksia pääse karkuun. Omat tunteet tuntuvat kuitenkin etäisiltä, tavoittamattomilta.


Jos syyskuu olisi väri, se olisi oranssi, siitä ei ole epäilystäkään. Oranssi on lämmin väri. Syyskuu on täynnä lämpöä, lämpöä ja lohtua.


Luonto taittuu väreihin. Lehdet varisevat hiljalleen maahan, peittävät pihamaan ja kävelykadut.


Alkusyksy on aikaa jolloin hidastetaan tahtia kesän jäljiltä. Vuodenaikojen taitekohta tuntuu aina uudelta alulta. Mielikin on avoimempi muutokselle.


Viime syyskuu oli harvinaisen kaunis.

  • Henna Julkunen

Eilen vietettiin mielenterveyspäivää.


Oon kipuillut vuosien varrella paljon sen kanssa, miten olla hyvä ystävä ja läheinen mielenterveysongelmista kärsivälle. Joskus toisen vain täytyy kuulla olevansa tärkeä ja riittävä. Läheinen ei pysty, eikä tarvitsekaan pystyä, parantamaan.


Omina vaikeina hetkinä on vain toivonut, ettei ympärillä olevat läheiset määrittelisi mua ihmisenä vaikeiden jaksojen perusteella. Sairaus ei määritä ihmistä. Kivun taakse käpertyy se sama rakas, ihana ihminen.


Ihmismieli on monimutkainen, mutta psykologiaan tutustuminen on auttanut ymmärtämään sitä paremmin. Selitysten saaminen asioille tuo lohtua. Mielessä tapahtuu ihmeellisiä asioita tietoisuutemme ulkopuolella.


Kun tunteet ottavat vallan, jää järjelle vähän tilaa. Elämä on välillä rämpimistä. Kaikille tekisi hyvää käydä terapiassa. Apua ei ole helposti tarjolla, mutta sitä on mahdollista saada. Yksin ei tarvitse jaksaa.


Kertokaa, että välitätte. Uskaltakaa tukeutua toisiin. Antakaa lämpimiä halauksia. Olkaa empaattisia ja läsnä. Muistakaa hengittää, levätä ja ottaa aikaa itselle.


 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now