• Henna Julkunen

Kello on 23.17. Herään ja raotan pimennysverhoa. Ulkona on ihan valoisaa, vaikka on keskiyö. Avaan ikkunan ja sisälle tulvii raikas tuoksu. Viileä ilma hellii poskia ja hengitän syvään. Kömmin peiton alta, kiskon aamutakin ylle ja hipsin ilman kenkiä ulos. Kävelen paljain jaloin pitkin terassia ja istun siihen ihmettelemään. Istun hengittämään kesän tuoksua. Kuulen kaupungilta moottoriajoneuvojen hurinan. Lähempänä, kotipihan pihlajassa laulaa joku lintu.


Kesäyö on vaaleanpunainen. Kesäyö on valoisa, mutta valo on erilainen kuin päivällä.

Kasvien pintaan muodostuu kastepisaroita ja märkä nurmikko tuoksuu ihanalta. Hetki sitten puiden taa laskenut aurinko on jättänyt jälkeensä kajon, joka katoaa vasta aamuauringon säteiden alkaessa pilkottaa. Yöllä on ihanan viileä ja kostea ilma tuntuu puhtaalta hengittää. Aamulla yön kosteus alkaa tuntua hiostavalta, kun aurinko lämmittää ilmaa.


Mietin, että onneksi ei ole hyttysiä. Ne ajaisivat mut samantien takaisin sisälle peiton alle, mutta nyt voin olla tässä rauhassa. Niin pitkään kuin tuntuu hyvältä.

Olen vähän levottomalla tuulella. Tuntuu vaikealta pysähtyä tähän hetkeen. Ajatukset laukkaa heti muualla. En malta kuunnella luonnon ääniä. Avaan Spotifyn ja kuuntelen kuulokkeilla musiikkia. Selaan pinterestiä, kiinnitän huomiota kirjailijoiden nimiin. Tallentamissani lainauksissa toistuu saman kirjailijan nimi. Tilaan heräteostoksena hänen runokirjansa. Hukun jonnekin haavemaailmaan.

  • Henna Julkunen

Oon oppinut tuntemaan itseni enemmän arkajalkana kuin rohkeana. Oon aina ollut tosi varovainen ja ehkä pelokaskin. Alakoulussa, kun liikkatunnilla oli hiihtoa, jarrutin alamäissä koko matkan, vaikka olisi ollut hauskempaa laskea vauhdilla. Sen takia musta tuntuu oudolta kuulla jonkun toisen kuvailevan mua rohkeaksi.


Maria Veitola kirjoitti elämänkerrassaan ihanasti rohkeudesta:


"Kirjasin omat rohkeuden teesini.

1. On rohkeutta käyttää aikaa sellaisiin asioihin, joiden parissa tuntee kukoistavansa ja olla hukkaamatta aikaansa niihin, jotka kuihduttavat. Tämä pätee myös ihmisiin.

2. On rohkeutta puhua muista ensisijaisesti hyvää, koska muiden panetteleminen tai muille vittuileminen on useimmiten osoitus huonosta olosta ja itsetunnosta.

3. On rohkeutta vastata ilkeilyyn rakkaudella."

"Vaikka minusta ei olisi hyppäämään benji-hyppyä tai eläväksi tykinkuulaksi, kaikki kolme teesiäni ovat asioita, joissa minä olen hyvä. Ne ovat myös asioita, joihin kaikkien uskallus ei riitä. Omani riittää. Se johtuu siitä, että vietin vuosia kuunnellen muiden mielipiteitä arkuudestani. Sitten opin, että ainoa, joka saa piirtää rohkeuteni rajat, olen minä itse."


Rohkeutta on monenlaista. Osa meistä on ehkä vähän tyhmänkinrohkeita. Siinäkin piilee rohkeutta, että tuntee omat rajansa. Allekirjoitan kaikki kolme Veitolan rohkeuden teesiä. Lisäksi kirjoitin omat rohkeuden teesini.

Mun rohkeuden teesit:

  1. On rohkeutta jaksaa uskoa huomiseen, vaikka ei tiedä, mitä se tuo tullessaan. On rohkeutta toivoa.

  2. On rohkeutta olla aito. On rohkeutta luottaa itseensä ja omaan tekemiseen. Siihen, että elämä kantaa, kun tekee niitä juttuja, jotka aidosti tekee onnelliseksi. On rohkeutta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Nähdä omat vahvuudet, tunnistaa omat heikkoudet ja hyväksyä ne, hyväksyä itsensä niistä huolimatta.

  3. On rohkeutta haastaa itsensä. Pyrkiä eteenpäin ja tehdä sellaisiakin juttuja, joista pelkkä ajatus pelottaa. Mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. On rohkeutta uskaltaa ylittää itsensä. Toiselle se voi olla benjihyppy, jollekin toiselle voi olla isompi kynnys lähteä matkalle yksin ja luottaa siihen, että pärjää itsekseen. Jollekin suurinta rohkeutta voi vaatia antaa anteeksi toiselle ihmiselle tai kertoa, että rakastaa.

Mitkä on sun rohkeuden teesit? xx

  • Henna Julkunen


11.6.2020


Kesä on kauneimmillaan. Kukat ovat vallaneet pientareet.

Ajaessani maantietä, ajattelen, että tää on sitä Suomen kesää parhaimmillaan. Kaikkilla on niin virheää. Jonnekin kauas laskee aurinko.

Istutaan kavereiden kanssa ulkona, kuunnellaan musiikkia. Savun makuista grilliruokaa, uusia perunoita ja makeaa salaattia.

Saadaan puut palamaan ja sauna lämpenemään. Pesuvesi pitää kantaa ämpäreillä kaivosta. Käydään monta kertaa suoraan saunasta uimassa, eikä vesi tunnu edes kovin kylmältä.

Saunan jälkeen soudetaan järvellä.

Mä ajan vielä samana iltana kotiin, että ehdin aamulla töihin. Matkalla pysähdyn poimimaan kimpun kukkia, jotka kotona vien terassin pöydälle maljakkoon. Joku voisi kutsua niitä rikkaruohoiksi, mutta musta ne on kauniita. xx

 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now