• Henna Julkunen


"Be the change that you wish to see in the world." - Gandhi


Oon jo useamman viikon ajan kerännyt lainauksia ja muuta materiaalia tekstiä varten, jonka kirjoittaisin rasismista. Tää aihe tuntuu kuitenkin musta vaikealta edes käsittää maailman mittakaavassa ja näin arkaluontoisesta, vahvoja tunteita herättävästä aiheesta kirjoittaminenkin tuntuu haastavalta. Oon tähän asti ollut ihan hissukseen asiasta, koska Mä haluan tietää, mistä puhun, ennen kuin puhun. Maailmalla vallitsevan tilanteen takia tää aihe on kuitenkin ollut niin mielen päällä nyt viime päivinä, että kokosin muutaman somesta kerätyn lainauksen ja screenshotin postaukseen.


Mä nään maailmassa monia epäkohtia. Tasa-arvo on kuitenkin aina keskustelunarvoinen aihe ja musta on ihan turha lähteä väittämään esimerkiksi, ettei Suomessa olisi rasismia. Se on ehkä jopa vielä huolestuttavampaa, että se on niin tapoihin ja kulttuuriin juurtunutta, että me ei edes huomata sitä. Mä näen tasa-arvon nousemisen somessa kärkipuheenaiheeksi ehdottomasti hyvänä juttuna. Itse oon törmännyt paljon puheeseen, joka kannustaa ihmisiä lukemaan ja ottamaan selvää tasa-arvoa koskevista asioista. Me tuskin koskaan saadaan tästä maailmasta valmista, mutta en silti lähtisi heittämään pyyhettä kehään. Nään ihmisten tietoisuuden lisäämisen isona askeleena kohti parempaa.


Roosa Rahkonen teki musta tosi hyvän, tiiviin tietopaketin tästä aiheesta youtubeen. Pääset tästä katsomaan sen, iso suositus. xx


  • Henna Julkunen

"Miksi ihmiset jumahtaa siihen nuoruutensa musiikkiin? Onkse just se, että merkitsee niin paljon kaikki se tunteiden kaaoksen hallinta ja elämään liittyy nuorena tosi paljon dramatiikkaa ja ihmissuhdesekoilua ja musiikki antaa äänen sille ja kaikki ne muistot ja päläpälä. Onkse siis niin, että myöhemmin elämässä ei tuu niin intensiivisiä tunteita tai vaiheita, intensiivisiä ja sekavia, että musiikkiin ei tule sellaista tunnesidettä? Kyllä mä edelleenkin innostun musiikista, mutta eihän mikään kuulosta niin sielun läpäisevältä kuin Nick Cave 16 vuotiaana." Maria Veitola, Veitola


En oo ehkä ikinä kuullut mitään ilmausta, joka kuvastaisi yhtä hyvin sitä musiikin aiheuttamaa tunnetta kuin toi sielun läpäiseminen.


En koe olleeni kova fanittaja koskaan. Oli mulla lapsena joku Abba-kausi ja katsoin Mamma Mia -elokuvan varmaan toista kymmentä kertaa. Sitä lukuunottamatta kuuntelin lähinnä yksittäisiä kappaleita, joita isosisko latasi mulle mp3-soittimeen. Jotkut radiohitit kolahtivat toisia kovempaa, mutta en oikeastaan ikinä kuunnellut mitään tiettyä artistia tai genreäkään. Uudet albumit mulla on ollut tapana selata läpi, mutta yleensä oon löytänyt niistä vaan pari kivaa kappaletta, jotka oon tallentanut, enkä ole sen jälkeen palannut albumiin uudestaan. Sitten joskus yläasteella Post Malone kolahti ja Stoney -albumi mullisti mun musiikinkuuntelun.

Postyn kautta mulle avautui kokonaan uusi genre musiikista. Hip hop ja rap eivät olleet ennen mahtuneet mun soittolistoille, mutta ehkä se oli se tyyli jolla Post Malone sekoittaa eri genrejä, mikä avasi mun sydämen myös tuolle maailmalle.


Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu ehkä jopa vähän hupsulta, että minkä ihmeen takia just Post Malone.


Muistan, kun isäni joskus ääneen ihmetteli hip hopin suosiota. Miten ihmiset jaksaa kuunnella sellaista? Hän kysyi pidänkö mä sellaisesta musiikista ja muistan vastanneeni, että empä oikeastaan.

Oon kerta toisensa jälkeen rakastunut uudelleen, löytänyt kappaleita, albumeita ja artisteja, jotka ovat tuntuneet sielun läpäiseviltä. Jotenkin musta tuntuu, että Post Malone oli silti mulle se joka vuosia sitten avasi oven musiikin maailmaan.


Ehkä mä rakastun kaikkein kovimmiten nimenomaan juuri silloin, kun mun odotukset ja ennakkoluulot onnistutaan murskaamaan.


Musiikista on ihana puhua. Jos sama kappale on läpäissyt kaksi sielua, tuntuu, että sielujen välillä on oltava yhteys.


Mahdankohan mä vielä vuosikymmenten jälkeen palata Post Malonen tuotannon pariin... xx


  • Henna Julkunen


Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat

Kirja kertoo sukellusveneessä murhatusta ruotsalaistoimittajasta, Kim Wallista. Teos on toimittajan vanhempien kokoelma tyttäreensä liittyvistä muistoista. Kirja on samaan aikaan kuvottava ja koskettava. Tarina siitä, kun uskoo, että pahin mahdollinen on jo tapahtunut ja sitten selviää jotain vielä kamalampaa.

Ihastuin siihen, miten Wallille tärkeitä arvoja ja hänen tekemäänsä työtä kuvattiin. Musta tää oli nuoren naisen uratarinana inspiroiva, vaikka koko ajan taustalla varjosti tapahtunut tragedia.


Cecelia Ahern: How to Fall in Love

Christine Rose sattuu lyhyen ajan sisään kahdesti itsemurhayrityksen aikaan paikalle. Ensimmäisellä kerralla hän epäonnistuu tehtävässään, mutta toisella kerralla onnistuu puhumaan Adamin alas sillalta. Kirja on tarina siitä, kun Adam antaa Christinelle syntymäpäiväänsä saakkaa aikaa todistaa, että elämä on elämisen arvoista. Syntymäpäivään vain on enää pari hassua viikkoa.

Halusin kuunnella tän alkuperäiskielellä. En ollut ennen lukenut Cecelia Ahernin kirjoja, mutta hänen teokseen perustuva leffa PS. I love you on kyllä itkuleffaksi muodostunut jo klassikoksi.


Anna-Leena Härkönen: Ihan ystävänä sanon ja muita kirjoitusia & Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia

Oon edelleen sitä mieltä, että nää Härkösen kolumnikokoelmat on ihanaa ja kevyttä luettavaa. Vähän meinas välillä mennä fiilikset, kun oma mielipide meni kirjottajan mielipiteen kanssa ristiin, kirjoitustyyli on nimittäin aika kärkäs.


Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

En tiennyt yhtään, mitä odottaa ja tää teos yllättio mut ihan kokonaan. Kirja oli nimeltä tuttu ja noiden kolumnien jälkeen halusin tustustua romaaneihin. Teos kertoo 16-vuotiaasta Alposta, joka joutuu kesäksi heinätöihin maalle. Henkilökuvaukset on rikkaita ja nuorten elämästä kerrotaan puhekieliseen tyyliin.

Torey Hayden: One Child

Torey Hayden on kirjoittanut kirjoja liittyen työhönsä erityislasten parissa. Hänen kirjat on ollut mulla jo pitkään lukulistalla, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi tarttua niihin ja valitsinkin ihan sattumalta esikoisteoksen.

"Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät. Odottaessaan paikkaa suljettuun laitokseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa."

Kirja on toiveikas ja koskettava. Se kertoo siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua tullessaan väärinymmäretyksi ja toisaalta, miten yhdenkin ihmisen usko ja ymmärrys voi pelastaa.


Sixten Korkman: Globalisaatio koetuksella

Kirja käsittelee ymmärrettävällä tavalla maailmantaloutta ja yhteiskuntamme kohtaamia haasteita. Se kertoo siitä, mitä globalisaatio on ja miksi se on tärkeää.

Tykkäsin tästä niin kovasti, että kuuntelin osan kohdista vielä toiseenkin kertaan halutessani sisäistää niitä vielä paremmin.

 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now