• Henna Julkunen

Updated: Jun 7



Oon yleensä ajatellut näistä kuukauden lempparipostauksista vähän, että plaaah... Harvemmin mulla mitään tiettyjä lempparikauneustuotteita sun muita muodostuu tai jos muodostuu niin ei ne kyllä kuukausittain kerkeä vaihtua. Näin kuitenkin Emilian blogissa postauksen, jossa lemppareihin olikin listattu mm. myös lempparihetket ja herkut ja sehän sai mut innostumaan (heti, kun herkuista tulee puhe...). Tää olikin yllättävän hauska tapa palata muistelemaan mennyttä kuukautta ja samalla hahmottaa, millä jutuilla on oikeesti ollut merkitystä ja mistä haluan tulevinakin kuukausina pitää kiinni. Huhtikuu oli toisenlainen kuin olisin osannut odottaa. Olin odottanut, kuinka kavereiden kanssa nautittaisiin koulun päättymisestä tekemällä päiväretkiä naapurikuntiin ja pitämällä illanistujaisia keskellä viikkoa. Tarpeetonta edes mainita, mikä muutti suunnitelmia. Tein paljon töitä, opiskelin kohtuullisesti ja lenkkeilin jonkin verran. Olin kotona, ahmin TV-sarjoja, kirjoja ja musiikkia. Maalasin, piirsin, virkkasin ja kirjoitin aina, kun siltä tuntui. Poskipäät paloivat auringossa ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja puiden oksiin ilmestyi vihreitä silmuja. Päivien piteneminen ja valon määrän lisääntyminen ovat tuoneet lohtua. Tässä mun huhtikuun kohokohtia.

Hetki: Auringonnousut. En lähe ees selittämään tätä sen enempää, aamuissa on vaan jotain tosi taianomaista. Hankinta: Tilasin tarot-kortit vähän hetken mielijohteesta, kun olin sattumalta kuullut niistä paristakin podcastista. Oon nyt pari kertaa kirjan kanssa pläräillyt niitä ja oon ihan innostunut, joku päivä haluan kyllä erikseen kirjoittaa niihin liittyvistä ajatuksista! Biisit: Kyllästyn yleensä tosi nopeasti uusiin biiseihin, mutta mulla on tullut tavaksi joka kuukausi kerätä lempparibiisejä soittolistaksi, niihin on aina jännä palata myöhemmin. Tän näköinen mun huhtikuun listasta tuli.


Löytö: Nextory. Kuuntelin huhtikuun aikana liki 100 tuntia kirjoja tän appin lataamisen jälkeen. Oon pitkään halunnut lukea enemmän kirjoja, mutta se aloittaminen, alas istuminen ja keskittyminen on tuntunut liian hankalalta. Kirjojen kuunteleminen on kuitenkin mahdollistanut mulle kirjojen yhdistämisen työpäivään ja voi luoja, tää on ihan mullistanut mun elämän... Siis oon kuunnellut mm. pääsykoekirjat pariin kolmeen kertaan ja sen lisäksi ehtinyt muutaman muunkin kuunnella. Lisäksi mulla on parhaillaan kesken varmaan seitsemän kirjaa... Kirja: Michelle Obaman Minun tarinani oli ehkä kirjoista mieleenpainuvin! Sarja: Katsoin tässä kuussa Vampyyripäiväkirjat loppuun. Oon aikoinaan parikin kertaa aloittanut sarjan, mutta se on aina jäänyt kesken. Nyt kuitenkin jäin niin pahasti kokkuun, että pääsin loppuun asti. Instagram-tilit: mm. @emiliaadaelviira@roosamariasi@ira.aaltonen@paperplanesj

Idea: Ryhtyä maalaamaan. Yläasteen valinnaisessa kuviksessa tykkäsin maalata, mutta en oo koskaan kotona sen kummemmin piirtänyt kuin maalannutkaan. Nyt monien somessa on tullut vastaan, että moni muukin on tarttunut tähän uuteen harrastukseen ja se sai mutkin kokeilemaan. Viimeksi eilen hukuin kolmeksi tunniksi napit korvissa pyörittelemään värejä paperilla. Onnistuminen: Oon pitkään tuntenut paloa päästä juoksemaan, mutta ajatus ensimmäisistä kilometreistä tauon jälkeen on tuntunut tuskaiselta. Kevätsäät kuitenkin sai mut pukemaan lenkkarit jalkaan ja nyt, kun oon päässyt alkuun, on ehkä helpompi pitää vauhtia yllä. Herkku: Kaikki kotona leivottu. Sämpylät, porkkanakakku ja mokkapalat...



  • Henna Julkunen

Updated: May 3



Kun kerron, missä oon töissä saan vastaukseksi perinteisesti "hyi", mutta arvatkaa mitä, se ei oikeesti oo niin paha. Eiköhän jokaisella alalla työtehtäviin kuulu vähän mieluisampia ja vähemmän mieluisia juttuja.


Tykkään siitä, että työ on fyysistä ja tuntipalkka on päivästä toiseen vakio. Kaikilla tulee sellaisia päiviä, että mikään ei suju ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mutta siivoojan työssä se ei onneksi vaikuta palkkaan toisin kuin esim. puhelinmyyjänä, joka tekee töitä provikkapalkalla.

En mä sanois nauttivani virtsatahrojen hinkkaamisesta yleisten vessojen lattiakaakeleista, mutta esimerkiksi se, mitä oon viimeset viikot tehnyt, ostoskorien ja -kärryjen kahvojen pyyhintä, on ihan jees. Aika yksitoikkoista liukuhihnatyötä joo, mutta ei paljon sen kummempaa kuin vaikka kaupassa hyllyttäminen tai kassatyöskentely. Hotellilla taas tykkäsin sänkyjen petaamisesta, puhtaiden lakanoiden laittaminen oli musta ihan kivaa, mutta likaisten pois ottaminen tuntuu vähän epämiellyttävältä. Kaikessa on puolensa.



Joka paikassa tarvitaan siivousta, joten siivottaviin kohteisiin lukeutuu aika monennäköistä hommaa. Oon siivonnut elintarvike- ja vaatemyymälöitä, kauppakeskuksen yleisiä vessoja, hotellihuoneita, toimistotiloja, ravintoloita, kahviloita ja baareja... Koulun ohella tein töitä lähinnä satunnaisena tuurausapuna, joten pääsin tekemään hommia aika monipuolisesti. Vaihtelu tuntui virkistävältä.


Mulla on kannustava pomo ja ihania työkavereita, jotka auttaa ja opastaa aina, kun sitä tarvitsen. Mulla on ollut työkavereita, jotka eivät välttämättä puhu hirveän hyvin suomea, mutta aina ollaan löydetty yhteinen sävel.


Nyt koronan aikana on tullut hirveesti kiitosta ja positiivista palautetta tehdystä työstä. Tuntuu kivalta kuulla, että joku arvostaa sun tekemää työtä ja että sitä pidetään tärkeänä. 


En kuitenkaan haaveile rakentavani alalta itselleni loppuelämän ammattia. 



Täysiä tunteja on vaikea tehdä, monien kohteiden siivous nimittäin vie vain pari tuntia. Joissain paikoissa kestää vähän pidempään, mutta harvoin täysiä kahdeksaa tuntia. Eri kohteista ei ole aina helppoa rakentaa järkevää reittiä ja ennen ajokortin saamista myös mun liikkuminen paikasta toiseen oli hankalaa. 


Onhan työ myös tosi itsenäistä ja samalla aika yksinäistäkin välillä. Oon loppupeleissä aika sosiaalinen luonne, kaipaan ihmisiä ympärille. Joskus tehdään tietenkin yhdessäkin hommia työkavereiden kanssa tai oon päässyt opastamaan kohteita uusille työntekijöille, mutta useimmiten oon yksin. Sekin, että nyt oon päässyt juttelemaan päivän aikana asiakkaiden kanssa, on aika harvinaista päivän piristystä. 


Etsin vielä sitä omaa juttua, mutta toivoisin löytäväni työn, jossa pääsisi käyttämään aktiivisesti luovuutta ja haastamaan itseään. Arvostan kuitenkin saamaani kokemusta ja voin rehellisesti myöntää pitäväni tämän hetkisestä työpaikastani siivoojana. xx



  • Henna Julkunen

Updated: May 7




Musta unelmointi on ihanaa. Musta on myös ihanaa puhua unelmista. Kuulla mistä muut ihmiset haaveilevat ja toisaalta kertoa omista unelmista ääneen. Silloin ne tuntuvat todellisimmilta. 


Unelmia ja tulevaisuuden haaveita varten ei pitäisi elää, vaan pitäisi oppi nauttimaan siitä hetkestä, joka nyt on käsillä. Myönnettäköön kuitenkin, että unelmista saa usein toivoa ja lohtua. On ihanaa, kun on jotain, josta innostua ja jotain, jota odottaa.


Kaikkia unelmia en ehkä ehdi tai pysty toteuttamaan elämän aikana, mutta toivon, että edes useita niistä. Jotkut unelmat saattavat unohtua matkan varrella, toisten tilalle saattaa tulla uusia, jotkut eivät ehkä vuosien päästä tunnu enää toteuttamisen arvoisilta. 

Listaisin kuitenkin muutaman asian, joista tällä hetkellä haaveilen.


Matkustaminen. Haluun matkustaa maailman ääriin heti, kun se vaan on mahdollista. Haluun saada maailmasta mahdollisimman realistisen ja todenmukaisen kuvan. Haluan kohdata kaiken karuuden ja kauneuden kasvokkain.


Koiran omistaminen. Tätä tuskin tarvitsee edes avata sen enempää. 


Omille muutto ja kodin sisustaminen oman näköiseksi. Oon aina tykännyt sisustaa omaa huonetta mahdollisuuksien mukaan pikkujutuilla, mitä on ollut helppo muuttaa. Verhot, matot, hyllyjen järjestys, huonekalujen paikka jne... En malta odottaa sitä, että mulla on edessä tyhjä asunto, jonne saan päättää kaiken kokonaan itse.


Yliopistossa opiskelu. Katotaan nyt pääsenkö sinne vielä tänä syksynä. Jos en pääse, niin pääsisinkö ammattikorkeakouluun. Hain nimittäin sinne myös. Oon aina haaveillut yliopistosta, mutta mistä sitä tietää ennen kuin on kokeillut, onko se oikeesti mun juttu. Voihan se olla, että viihtyisin amk:ssa yhtä hyvin tai paremminkin. Toivon, että elämä kuljettaa oikeaan suuntaan ja jätän kohtalolle vapauden määrätä, jotta saisin vastauksia kysymyksiin, joihin en itse osaa vastata. Oon päättänyt olla tyytyväinen ja lähteä avoimin mielin kokeilemaan oli se sitten yliopisto, amk tai välivuosi, mikä mua syksyllä odottaa.


Oppia tanssimaan. Ehkä joku päivä mulla on sen verran itseluottamusta, että uskallan mennä tanssitunneille.


Heppailu. Harrastin ratsastusta pienenä, mutta sitten se jäi, kun muut harrastukset veivät kaiken ajan arjesta. Nyt, kun nää muut harrastukset ovat kaikki jääneet, on taas tullut tilaa ikävöidä ja haaveilla hevosista.


Oppia puhumaan eri kieliä. Mun englanti on varmaan ihan ok, mutta oon tosi vähän koskaan päässyt käyttämään sitä oikeassa elämässä. Haluaisin joskus huomata pärjääväni englanniksikin ja saada itsevarmuutta kielen käyttöön. Ranskan ja ruotsin opettelusta haluaisin pitää kiinni nyt vielä lukion päättymisenkin jälkeen. Haluisin palata myös espanjan pariin, jota luin pari kurssia lukion ykkösellä (mutta en muista enää mitään) ja tutustua mulle kokonaan uuteen kieleen, saksaan. Musta on ihanaa huomata ymmärtävänsä jonkun vieraan kielen puhetta ja olisi hienoa oppia itsekin asioimaan ja kommunikoimaan muillakin kielillä kuin omalla äidinkielellään. Tuntuu, että uuden kielen mukana avautuu samalla aina kokonainen uusi kulttuuri.


Kirjan kirjoittaminen. Ehkä joku päivä, kun mulla on viisautta ja elämänkokemusta. xx

 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now