• Henna Julkunen

Kirjoitinkin jo aiemmin innostuneeni kuuntelemaan kirjoja töitä tehdessä. Ajattelin lyhyesti tiivistää omia ajatuksia huhtikuussa päätökseen saaduista kirjoista, vähän lukupäiväkirjan tyyliin. Aiemmin mun lukukokemukset ovat perustuneet lähinnä romaaneihin, mutta tässä kuussa ihastuin myös psykologisiin ja omaelämänkerrallisiin teoksiin.


Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obaman elämänkerta tarjoaa lukijalleen kurkistuksen maailmanpolitiikan kulisseihin. Suurten päätösten takana on tavalliset ihmiset, jotka peilaavaat maailmaa omiin arvoihin ja kokemuksiin. Hän kertoo kirjassa ystävistään, perheestään, lapsuuden pianotunneista, oikeustieteen opiskelusta ja sen jälkeen alalla työskentelystä. Hän kirjoittaa rasismista, pyrkimyksistään parantaa lasten terveyden tasoa ja siitä, millaista on olla presidentin vaimo ja asua Valkoisessa talossa. Tyyli kertoa koskettaa ja vetoaa lukijaan.


Saara Turunen: Sivuhenkilö

Romaani nuoresta kirjailijan alusta, joka on juuri julkaissut esikoisteoksensa. Ajatuksia liittyen uuden identiteetin rakentamiseen ja arkisia tilanteita vaatimattomaan elämäntyyliin. Kirjana tää oli musta ihan kiva. En tiedä oliko se lukijan ääni vai itse tarina, joka tuntui vähän lattealta. Juoni tuntui sen verran hidastempoiselta, että välillä tuntui, ettei ole juonta lainkaan. Lopussa tapahtumaketjusta muodotui kuitenkin nuoren naisen kasvutarina ja matkan varrella sattuneista tilanteista osa vaan sattui koskettamaan mua enemmän kuin toiset.


Anna-Leena Härkönen: Mikkihiirihelvetti ja muita kirjoituksia

Oon lukenut toisenkin Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmista ja oon tykännyt molemmista ihan hirmuisesti. Kolumnit on kevyitä ja humoristisia. Niitä voi ahmia kokonaisen kokoelman kerralla tai napsia pieninä piristyksinä. Tekstit ovat lyhyitä ja helppolukuisia, käsittelevät arkisia kommelluksia, naiseutta ja suomalaisuutta. Härkönen kirjoittaa matkakokemuksistaan ja kohtaamisistaan ihmisten kanssa. Mulla on käynyt molemmilla kerroilla niin, että oon ahminut koko teoksen yhdeltä istumalta, mutta oon ajatellut, että nää sopis kivasti myös välipaloiksi aina, kun kaipaa piristystä.


Maria Veitola: Veitola

Veitola luki itse kirjan, mikä toi vielä lähemmäs tarinoihin. Kirja koostuu vanhoista kolumneista, joihin liittyviä ajatuksia ja taustoja hän avaa. Kirja kohtaa ihmiset ihmisinä ja tapa, jolla Veitola kertoo elämästään saa miettimään omaa elämää ja arvoja.


Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

Oon pitkään miettinyt tän lukemista, kun tää jossain kohtaa oli niin pinnalla puheenaiheena. Siinä, missä tää oli musta tosi mielenkiintoinen niin koin myös vähän lannistavana luokitella ihmisiä noin tarkasti persoonallisuuspiirteiden perusteella. Toisaalta, pyrkimys tulla paremmin toimeen muiden kanssa ja ymmärtää ihmisiä ympärillään, on musta aina hienoa.


Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas

Tästä en oikein edes muista, mistä koko teos kertoi. Ainakin kirjan nimi tuntui musta harhaanjohtavalta. Ehkä mun odotukset oli vaan turhan korkealla, kun odotin jotain mullistavaa keinoa parantaa keskittymiskykyä, mutta musta tuntui, että teos lähinnä käsitteli tekijöitä, jotka heikentävät keskittymiskykyä. Pureuduttiin puhelin- ja peliriippuvuuteen ja siihen, miten ne vaikuttavat aivoihin. xx

  • Henna Julkunen

Updated: Jun 7



Oon yleensä ajatellut näistä kuukauden lempparipostauksista vähän, että plaaah... Harvemmin mulla mitään tiettyjä lempparikauneustuotteita sun muita muodostuu tai jos muodostuu niin ei ne kyllä kuukausittain kerkeä vaihtua. Näin kuitenkin Emilian blogissa postauksen, jossa lemppareihin olikin listattu mm. myös lempparihetket ja herkut ja sehän sai mut innostumaan (heti, kun herkuista tulee puhe...). Tää olikin yllättävän hauska tapa palata muistelemaan mennyttä kuukautta ja samalla hahmottaa, millä jutuilla on oikeesti ollut merkitystä ja mistä haluan tulevinakin kuukausina pitää kiinni. Huhtikuu oli toisenlainen kuin olisin osannut odottaa. Olin odottanut, kuinka kavereiden kanssa nautittaisiin koulun päättymisestä tekemällä päiväretkiä naapurikuntiin ja pitämällä illanistujaisia keskellä viikkoa. Tarpeetonta edes mainita, mikä muutti suunnitelmia. Tein paljon töitä, opiskelin kohtuullisesti ja lenkkeilin jonkin verran. Olin kotona, ahmin TV-sarjoja, kirjoja ja musiikkia. Maalasin, piirsin, virkkasin ja kirjoitin aina, kun siltä tuntui. Poskipäät paloivat auringossa ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja puiden oksiin ilmestyi vihreitä silmuja. Päivien piteneminen ja valon määrän lisääntyminen ovat tuoneet lohtua. Tässä mun huhtikuun kohokohtia.

Hetki: Auringonnousut. En lähe ees selittämään tätä sen enempää, aamuissa on vaan jotain tosi taianomaista. Hankinta: Tilasin tarot-kortit vähän hetken mielijohteesta, kun olin sattumalta kuullut niistä paristakin podcastista. Oon nyt pari kertaa kirjan kanssa pläräillyt niitä ja oon ihan innostunut, joku päivä haluan kyllä erikseen kirjoittaa niihin liittyvistä ajatuksista! Biisit: Kyllästyn yleensä tosi nopeasti uusiin biiseihin, mutta mulla on tullut tavaksi joka kuukausi kerätä lempparibiisejä soittolistaksi, niihin on aina jännä palata myöhemmin. Tän näköinen mun huhtikuun listasta tuli.


Löytö: Nextory. Kuuntelin huhtikuun aikana liki 100 tuntia kirjoja tän appin lataamisen jälkeen. Oon pitkään halunnut lukea enemmän kirjoja, mutta se aloittaminen, alas istuminen ja keskittyminen on tuntunut liian hankalalta. Kirjojen kuunteleminen on kuitenkin mahdollistanut mulle kirjojen yhdistämisen työpäivään ja voi luoja, tää on ihan mullistanut mun elämän... Siis oon kuunnellut mm. pääsykoekirjat pariin kolmeen kertaan ja sen lisäksi ehtinyt muutaman muunkin kuunnella. Lisäksi mulla on parhaillaan kesken varmaan seitsemän kirjaa... Kirja: Michelle Obaman Minun tarinani oli ehkä kirjoista mieleenpainuvin! Sarja: Katsoin tässä kuussa Vampyyripäiväkirjat loppuun. Oon aikoinaan parikin kertaa aloittanut sarjan, mutta se on aina jäänyt kesken. Nyt kuitenkin jäin niin pahasti kokkuun, että pääsin loppuun asti. Instagram-tilit: mm. @emiliaadaelviira@roosamariasi@ira.aaltonen@paperplanesj

Idea: Ryhtyä maalaamaan. Yläasteen valinnaisessa kuviksessa tykkäsin maalata, mutta en oo koskaan kotona sen kummemmin piirtänyt kuin maalannutkaan. Nyt monien somessa on tullut vastaan, että moni muukin on tarttunut tähän uuteen harrastukseen ja se sai mutkin kokeilemaan. Viimeksi eilen hukuin kolmeksi tunniksi napit korvissa pyörittelemään värejä paperilla. Onnistuminen: Oon pitkään tuntenut paloa päästä juoksemaan, mutta ajatus ensimmäisistä kilometreistä tauon jälkeen on tuntunut tuskaiselta. Kevätsäät kuitenkin sai mut pukemaan lenkkarit jalkaan ja nyt, kun oon päässyt alkuun, on ehkä helpompi pitää vauhtia yllä. Herkku: Kaikki kotona leivottu. Sämpylät, porkkanakakku ja mokkapalat...



  • Henna Julkunen

Updated: May 3



Kun kerron, missä oon töissä saan vastaukseksi perinteisesti "hyi", mutta arvatkaa mitä, se ei oikeesti oo niin paha. Eiköhän jokaisella alalla työtehtäviin kuulu vähän mieluisampia ja vähemmän mieluisia juttuja.


Tykkään siitä, että työ on fyysistä ja tuntipalkka on päivästä toiseen vakio. Kaikilla tulee sellaisia päiviä, että mikään ei suju ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, mutta siivoojan työssä se ei onneksi vaikuta palkkaan toisin kuin esim. puhelinmyyjänä, joka tekee töitä provikkapalkalla.

En mä sanois nauttivani virtsatahrojen hinkkaamisesta yleisten vessojen lattiakaakeleista, mutta esimerkiksi se, mitä oon viimeset viikot tehnyt, ostoskorien ja -kärryjen kahvojen pyyhintä, on ihan jees. Aika yksitoikkoista liukuhihnatyötä joo, mutta ei paljon sen kummempaa kuin vaikka kaupassa hyllyttäminen tai kassatyöskentely. Hotellilla taas tykkäsin sänkyjen petaamisesta, puhtaiden lakanoiden laittaminen oli musta ihan kivaa, mutta likaisten pois ottaminen tuntuu vähän epämiellyttävältä. Kaikessa on puolensa.



Joka paikassa tarvitaan siivousta, joten siivottaviin kohteisiin lukeutuu aika monennäköistä hommaa. Oon siivonnut elintarvike- ja vaatemyymälöitä, kauppakeskuksen yleisiä vessoja, hotellihuoneita, toimistotiloja, ravintoloita, kahviloita ja baareja... Koulun ohella tein töitä lähinnä satunnaisena tuurausapuna, joten pääsin tekemään hommia aika monipuolisesti. Vaihtelu tuntui virkistävältä.


Mulla on kannustava pomo ja ihania työkavereita, jotka auttaa ja opastaa aina, kun sitä tarvitsen. Mulla on ollut työkavereita, jotka eivät välttämättä puhu hirveän hyvin suomea, mutta aina ollaan löydetty yhteinen sävel.


Nyt koronan aikana on tullut hirveesti kiitosta ja positiivista palautetta tehdystä työstä. Tuntuu kivalta kuulla, että joku arvostaa sun tekemää työtä ja että sitä pidetään tärkeänä. 


En kuitenkaan haaveile rakentavani alalta itselleni loppuelämän ammattia. 



Täysiä tunteja on vaikea tehdä, monien kohteiden siivous nimittäin vie vain pari tuntia. Joissain paikoissa kestää vähän pidempään, mutta harvoin täysiä kahdeksaa tuntia. Eri kohteista ei ole aina helppoa rakentaa järkevää reittiä ja ennen ajokortin saamista myös mun liikkuminen paikasta toiseen oli hankalaa. 


Onhan työ myös tosi itsenäistä ja samalla aika yksinäistäkin välillä. Oon loppupeleissä aika sosiaalinen luonne, kaipaan ihmisiä ympärille. Joskus tehdään tietenkin yhdessäkin hommia työkavereiden kanssa tai oon päässyt opastamaan kohteita uusille työntekijöille, mutta useimmiten oon yksin. Sekin, että nyt oon päässyt juttelemaan päivän aikana asiakkaiden kanssa, on aika harvinaista päivän piristystä. 


Etsin vielä sitä omaa juttua, mutta toivoisin löytäväni työn, jossa pääsisi käyttämään aktiivisesti luovuutta ja haastamaan itseään. Arvostan kuitenkin saamaani kokemusta ja voin rehellisesti myöntää pitäväni tämän hetkisestä työpaikastani siivoojana. xx



 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now