• Henna Julkunen

Updated: May 4


Pienenä tykkäsin kirjoittaa tarinoita. Sain siihen kotoa paljon tukea ja kannustusta. Mun vanhemmat luki mun tarinoita, kun niitä innokkaana esittelin, kehuivat luettuaan ja äiti sanoi monta kertaa, että musta voisi tulla toimittaja. Jossain kohtaa innostuin päiväkirjaan omien ajatusten raapustelusta. Esseetehtävät eivät ole ikinä tuntuneet pakkopullalta (paitsi, jos on on ollut tosi tylsä aihe). Kirjoittaessa mun omat ajatukset alkavat tuntua selkeämmiltä, tuntuu helpottavalta purkaa niitä. Kirjoittaminen on mulle kuin selvittäisi solmuun mennyttä lankaa. Vaikkei lopputuloksena syntyisikään siistiä kerää, siinä on silti edes vähän  vähemmän solmuja.


En oikein tiedä miksi edes halusin tehdä blogin. Se tuntui jotenkin luonnolliselta mulle. Tykkään kirjoittaa, haluaisin oppia valokuvaamaan ja olen pikkutytöstä asti lukenut muiden blogeja. Päiväkirjan ohella tämäkin on mulle vaan yksi tapa purkaa ja jäsennellä ajatuksia.


Mua ei kiinnosta kirjoittaa väkipakolla, jos ei ole mitään sanottavaa. Haluan kirjottaa aiheista, jotka koskettavat mua, mietityttävät, herättävät tunteita tai ovat jollain tapaa lähellä sydäntä. Syy siihen, miksi kuitenkin haluan kirjoittaa blogia yksityisen päiväkirjan lisäksi lienee kuitenkin se, että tuntuu virkistävältä kirjoittaa jostain mihin on laittanut vähän enemmän ajatusta. Päiväkirjoja kirjotan siinä hetkessä, kun tekee mieli purkaa tunteita, sen enempää miettimättä vuodatan ajatukset paperille.

Vanhoja päiväkirjoja en pysty jälkikäteen oikeastaan lukemaan, mutta vanhoihin Instagram-päivityksiin liittyy mulla muistoja ja samalla tavalla toivoisin tästäkin kehkeytyvän jonkinnäköinen oma muistojen kirja. Pidän tekstejä julkisena, sillä mun salainen haave on joskus pystyä kirjoittamaan jotain, joka herättäisi lukijassaan joitain tunteita tai onnistuisi synnyttämään keskustelua. xx

  • Henna Julkunen

Updated: May 4


Oon tottunut olemaan kiireinen. Lähes koko lukion ajan kävin koulua täysillä lukkareilla, illat juoksin treeneissä ja viikonlopuille otin monesti töitä. Niihin aikoihin, kun urheilin, oli tavallista, että heräsin aamulla, menin kouluun ja koulusta suoraan kotiin syömään. Sen jälkeen menin päiväunille siihen saakka, että herätyskello muistutti alkavista treeneistä, menin treeneihin, tulin kotiin, tein läksyjä ja kun läksyt oli tehty menin nukkumaan. Joskus kouluhommien kanssa venähti myöhäänkin ja yöunet jäivät lyhyiksi. Monesti luovutin vasta, kun silmät eivät enää muuten tuntuneet pysyvän auki. Viime syksynä urheilun lopettaminen oli varmasti mun kohdalla oikea päätös, vaikka toisaalta nautin myös siitä, miten se rytmitti elämää ja toi joka päivään palan jotain, mitä nautin tehdä.


Nyt lukulomalla on tullut tosi tyhjä olo. Mun pitäisi opiskella, mutta en jaksa montaa tuntia päivässä keskittyä niin, että siitä tuntuisi olevan jotain hyötyä. Sen ympärille jää aika monta tuntia tehdä kaikkea muutataitoisaalta olla tekemättä yhtään mitään. Oon koittanut luoda omaa päivärytmiä käymällä välillä keskustassa opiskelemassa kirjastolla tai opiskelutilassa ja iltaisin oon pyrkinyt menemään salille.


Houkutukset jäädä peiton alle katsomaan Netflixiä tai nähdä kavereita ovat kuitenkin kieltämättä olleet aika puoleensa vetäviä. En oo halunnut stressata liikaa kirjotuksia. Saisin helposti lietsottua oman stressin ja ahdistuksen aika korkealle, mutta oon koittanut olla miettimättä liikaa, mitä kaikkea olisi pitänyt tehdä enemmän ja ajatella, että kaikki se vähäkin, mitä oon tehnyt on ollut vaan askel eteenpäin.


Oon ottanut lukuloman ehkä vähän liikaakin lomailun kannalta. Toisaalta tuntuu, että on ollut muutenkin niin puhki lukiosta, että kaikki se stressi ja kiire vaan raukes nyt, kun jäi vapaalle.

Tuntuu myös jotenkin hankalalta, ettei mulla oikeen oo nyt sellasia perinteisiä reaaleja kirjotettavana. Matikka on laskemista, ranska sanojen pänttäämistä, äikkää en aio edes lukea sen kummemmin. Fysiikkaa oon hädin tuskin vilkaissut, siihen moti on pyöreä 0. Tavallaan kaipaisinkin vastapainoksi jotain luettavaa, niinku tiiättekö sellasta, että voit ottaa kirjan käteen ja mennä sänkyyn peiton alle lukemaan.


Eilen paettiin stressiä tänään alkaneesta urakasta käymällä Jumbossa. Illalla upottauduin Netflixin pariin ja laitoin puhelimen lentokonetilaan välttyäkseni kuuleamasta kavereiden stressistä evärasioista ja retoriikan keinojen muistelusta. Ehkä vähemmän on enemmän, kun mieli voi paremmin.


Tsemppiä kaikille kanssakirjoittajille <3 Tän päivän lukutaidon kokeen jälkeen mulla ainakin sellaset fiilikset, että kaikki tsempit on tervetulleita...

  • Henna Julkunen

Updated: May 4






Mulla on ikävä paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt. Tekisi kovasti mieli matkustaa jonnekin, missä on lämmin. Mulla on ikävä auringon lämpöä iholla. Sitä, kuinka hiekka polttaa varpaita tai miten lämmin tuuli tarttuu hiuksiin. Haluan eksyä vieraaseen kaupunkiin ja sen jälkeen oppia tuntemaan kadut kuin oman kodin. Kuulla laineiden liplattavan tai aaltojen paiskautuvan rantaan. Haluan pysähtyä kahvilaan istumaan, kuunnella ihmisten keskusteluja ymmärtämättä mitään ja yrittää arvailla puheenaiheita. Toisaalta tulla itse ymmärretyksi vieraalla kielellä. Antaa merituulen pörröttää hiuksia ja nähdä, kuinka palmupuut luovat varjoja rantakaduille. Haluan sukeltaa pinnan alle, antaa aaltojen viedä mukanaan. Eksyä pikkukaupungin kujille tai hukkua suurkaupungin vilinään. Mitä enemmän luen eri paikoista, sitä suuremmaksi mun uteliaisuus kasvaa. Haluan nähdä mahdollisimman paljon maailmasta, haluaisin nähdä kaiken.


Varattiin eilen lennot Splitiin. Oon niin innoissani, että tuntuu, ettei kirjoituksiin lukemisestakaan tuu yhtään mitään (ihan ku se ois muuten sujunu jotenki hirveen hyvin). Lukiessani Splitistä matkakohteena, mulle tuli vähän sellanen kuva, että se on aika pieni paikka. Ei ihan hirveesti nähtävää ja kaikki näkemisen arvoinen on oikeestaan kävelyetäisyydellä. Pieni ja söpö. Lähdetään reilu viikko kirjoitusten päättymisestä ja ollaan siellä kolme yötä. Ihana miniloma ja pieni nollaus ennen pääsykoeluku-urakkaa ja kesätöitä...

 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now