• Henna Julkunen

Updated: May 4


"Ujous ei ole este vaan hidaste." Turhauttavaa. Oon aina ollut ujo. Se on persoonallisuuspiirre, osa mua ja en voi sitä muuksi muuttaa. Se tulee varmasti olemaan mulle elämänmittainen taistelu. Oon aina pärjännyt koulussa, tehnyt läksyt. Kävin hygieniapassin. Olin isoskoulutuksessa ja tein seurakunnalla hommia kerhonohjaajana ja isosena saadakseni edes jotain "työkokemusta" ansioluetteloon. Oon valmentanut cheerleadingia lukion ajan, ollut yhden kesän puhelinmyyjänä ja kohta vuoden siivonnut. Oon ottanut kaiken työn vastaan mihin mut on vaan kelpuutettu. Oon monella tapaa yrittänyt tehdä parhaani parantaakseni mahdollisuuksiani työmarkkinoilla. Mietin jo hetken, että onko mun hakemuksissa ollut jotain vikaa, mutta sitten verrattiin hakemuksiamme kaverin kanssa. Kaverini on päässyt työhaastatteluihin ja saanut useammankin työtarjouksen. Meillä on aika samanlainen historia opintojen ja työkokemuksen suhteen, joten hakemuksetkin olivat aika samanlaiset. Molemmista tietenkin tuntui, että just se toisen hakemus oli parempi, mutta samanlaisia pointteja oltiin nostettu esille. Ehkä oonkin just liian tavallinen. En osaa erottua joukosta. Noh, lopulta kuitenkin mullekin on tullut kutsuja muutamaankin työhaastatteluun, mutta tuntuu, että ihan viimeistään siinä kohtaa oon pilannut mahdollisuuteni. Jännitän haastatteluita. En välttämättä etukäteen hirveästi, mutta siinä just ennen ja haastattelun aikana. Kaikki varmasti jännittää työhaastattelua paikkaan, josta oikeasti toivoisi saavansa töitä. Mutta osalla jännitys tuntuu puskevan vaan eteenpäin. Jännitys voi nostaa vireystiloja ja moni ehkä suoriutuukin hiukan paremmin pienen paineen alla. Musta vaan joskus tuntuu, että jännitys ihan kokonaan lamaannuttaa mut. Ensimmäinen työhaastatteluni oli puhelinmyyjän paikkaan. Haastattelussa mun sopivuutta työhön vähän epäiltiiin. Mulle sanottiin, että kun oon niin ujo, niin asiakkaat tuskin tulisivat ottamaan mua tosissaan. Puhelinmyyjän pitää pystyä olemaan ennen kaikkea vakuuttava, miten muuten asiakkaan saisi vakuutettua ostamaan tuotetta? Kuitenkin pula työntekijöistä oli niin kova, että kaikesta huolimatta mulle haluttiin antaa mahdollisuus. Yllätin esimieheni ja pakko myöntää, että vähän myös itseni. Avokonttorissa soittaminen jännitti ensin, kun työkaverit kuulivat puhelut, mutta jostain oli pakko alottaa ja myöhemmin siihen tottui. Sain kauppoja tehtyä. Olin pidempään töissä kuin moni muu samaan aikaan aloittanut. Irtisanoutuessani esimieheni sanoi, että mikäli kaipaan syksyllä opintojen ohella iltatöitä, olisin tervetullut takaisin. Se tuntui siinä kohtaa ihan voitolta. Koen olevani moniin hakemiini paikkoihin riittävän pätevä. Musta tuntuu vaan tosi vaikealta osoittaa sitä haastattelutilanteissa. Ehkä mä vaan tarviin harjotusta noihin työhaastatteluihinkin. Ehkä sekin on taito, jossa voi kehittyä. Tiedän olevani ahkera ja oma-aloitteinen. Yrirän nähdä asioissa aina positiivisen puolen ja uskon siihen, että kovalla työllä ihminen pystyy mihin vaan, mutta ei kaikkeen. Mun täytyy uskoa itseeni, olla sitkeä ja vastaiskuista huolimatta jatkaa yrittämistä. Toivotaan, että joku työnantaja vielä näkisi mun potentiaalin ja jostain tärppäisi...

  • Henna Julkunen

Updated: Jun 7







"Mikä tekee sut onnelliseksi?"


Mun kaveri kysyi multa sitä tällä viikolla. Lähetin vastaukseksi kuvan suklaapalasta, jota olin juuri haukkaamassa. Aloin samantien sen jälkeen miettimään muita arkisia asioita, jotka saavat mut hymyilemään. Listasin saman tien sen kummempia miettimättä ainakin kymmenen asiaa.

Ihmiset tavoittelevat elämässä onnellisuutta. En tiedä sanoisinko tällä hetkellä olevani onnellinen. Jotenkin tuntuu, että pitäisi olla tyytyväinen elämäntilanteeseen ollaakseen onnellinen ja rehellisesti sanottuna koen olevani tällä hetkellä aika hukassa. En tiedä, missä olen ensi syksynä. En tiedä mitään mun tulevaisuudesta ja elän varmaan koko lukion stressaavinta aikaa, kun kirjoitukset pukkaa päälle. Samaan aikaan olen helpottunut siitä, että lukuloma alkaa ensi viikolla, vaikka toisaalta ajatus aiheuttaa vähän ahdistusta - nyt viimeistään pitää ottaa kirjoitusten lähestyminen tosissaan ja jaksaa vielä opiskella nämä viimeiset viikot.

Olen ehkä onnekas ja on monia asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi. Ehkä onnellisuus kuitenkin onkin just sitä, että on niitä pieniä hetkiä, jotka pitkin arkea tuovat hymyn huulille...


Hyvä ruoka (suklaa), auringonnousut ja auringonlaskut, tähdet, iltaset ajelut, matkustaminen, muistot ja kokemukset, ihmiset mun ympärillä, mun kaverit, söpöt koirat kaduilla ja lenkkipoluilla, koiravideot instagramissa, kahvin tuoksu, kun löytää uuden lempibiisin, lentokenttien lähtöportit ja tuloaulat, joissa ihmiset odottavat maailmalta palaavia läheisiään, aaltojen kohina, takkatuli, kynttilät, ruoan tuoksu, lämpimät suihkut, puhtaat lakanat, unelmat, iltatee, päiväunet, kiireettömät aamupalat, auringonpaiste, lämmin kesätuuli, paperivalokuvat...Ja tässä on vasta kourallinen...

  • Henna Julkunen


Matikan tunnilla silmät pysyvät hädintuskin auki. Kurssitoverit ovat kaikki hiljaa antaen toisille keskittymisrauhan, mutta mua hiljaisuus alkaa unettaa. Koitan sitkeästi laskea, jotta en nukahtaisi. 

Seuraavalla tunnilla päästään Roosan kanssa onneksi koululta pakoon. En ole ennen käynyt Espresso Housessa, joten Roosa tilaa kaksi jäälattea makuna salted caramel. Karamelli maistuu ihanan makealle, mutta kahvin maku on melko laimea. Mun aamu-unisuutta potkasisi vähän reilumpikin annos kofeiinia, mutta tää on ihan hyvä. Maltti on valttia ja kohtuus kaikessa, niinhän sitä sanotaan. Otan Roosasta muutaman kuvan. Kahvilassa on lämmin ja kotoisa valaistus. Kyllähän tänne voisi toisenkin kerran tulla, vaikka opiskelemaan joskus. Yksin ollessa tosin valitsisin paikan ikkunan vierestä. Itseään ei ehdi tuntea yksinäiseksi ihmetellessä muita ihmisiä. Minä ja Roosa molemmat päivitämme Instagramia. Molempia taitaa väsyttää sen verran, ettei kumpaakaan häiritse puhelimien käytön synnyttämä tauko keskuteluun. Kahvia täytyy välillä sekoittaa pillillä, ettei kaikki karamelli valu pohjalle. Instagram johdattelee keskustelun valokuvaamiseen. Puhutaan myös tyylistä, töistä, vähän koulujutuista. 

Koululle palatessa tuntuu, että akuissa on taas virtaa.

 

©2020 by Henna Julkunen

 
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now