• Henna Julkunen

Huhtikuun kirjat


Kirjoitinkin jo aiemmin innostuneeni kuuntelemaan kirjoja töitä tehdessä. Ajattelin lyhyesti tiivistää omia ajatuksia huhtikuussa päätökseen saaduista kirjoista, vähän lukupäiväkirjan tyyliin. Aiemmin mun lukukokemukset ovat perustuneet lähinnä romaaneihin, mutta tässä kuussa ihastuin myös psykologisiin ja omaelämänkerrallisiin teoksiin.


Michelle Obama: Minun tarinani

Michelle Obaman elämänkerta tarjoaa lukijalleen kurkistuksen maailmanpolitiikan kulisseihin. Suurten päätösten takana on tavalliset ihmiset, jotka peilaavaat maailmaa omiin arvoihin ja kokemuksiin. Hän kertoo kirjassa ystävistään, perheestään, lapsuuden pianotunneista, oikeustieteen opiskelusta ja sen jälkeen alalla työskentelystä. Hän kirjoittaa rasismista, pyrkimyksistään parantaa lasten terveyden tasoa ja siitä, millaista on olla presidentin vaimo ja asua Valkoisessa talossa. Tyyli kertoa koskettaa ja vetoaa lukijaan.


Saara Turunen: Sivuhenkilö

Romaani nuoresta kirjailijan alusta, joka on juuri julkaissut esikoisteoksensa. Ajatuksia liittyen uuden identiteetin rakentamiseen ja arkisia tilanteita vaatimattomaan elämäntyyliin. Kirjana tää oli musta ihan kiva. En tiedä oliko se lukijan ääni vai itse tarina, joka tuntui vähän lattealta. Juoni tuntui sen verran hidastempoiselta, että välillä tuntui, ettei ole juonta lainkaan. Lopussa tapahtumaketjusta muodotui kuitenkin nuoren naisen kasvutarina ja matkan varrella sattuneista tilanteista osa vaan sattui koskettamaan mua enemmän kuin toiset.


Anna-Leena Härkönen: Mikkihiirihelvetti ja muita kirjoituksia

Oon lukenut toisenkin Anna-Leena Härkösen kolumnikokoelmista ja oon tykännyt molemmista ihan hirmuisesti. Kolumnit on kevyitä ja humoristisia. Niitä voi ahmia kokonaisen kokoelman kerralla tai napsia pieninä piristyksinä. Tekstit ovat lyhyitä ja helppolukuisia, käsittelevät arkisia kommelluksia, naiseutta ja suomalaisuutta. Härkönen kirjoittaa matkakokemuksistaan ja kohtaamisistaan ihmisten kanssa. Mulla on käynyt molemmilla kerroilla niin, että oon ahminut koko teoksen yhdeltä istumalta, mutta oon ajatellut, että nää sopis kivasti myös välipaloiksi aina, kun kaipaa piristystä.


Maria Veitola: Veitola

Veitola luki itse kirjan, mikä toi vielä lähemmäs tarinoihin. Kirja koostuu vanhoista kolumneista, joihin liittyviä ajatuksia ja taustoja hän avaa. Kirja kohtaa ihmiset ihmisinä ja tapa, jolla Veitola kertoo elämästään saa miettimään omaa elämää ja arvoja.


Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

Oon pitkään miettinyt tän lukemista, kun tää jossain kohtaa oli niin pinnalla puheenaiheena. Siinä, missä tää oli musta tosi mielenkiintoinen niin koin myös vähän lannistavana luokitella ihmisiä noin tarkasti persoonallisuuspiirteiden perusteella. Toisaalta, pyrkimys tulla paremmin toimeen muiden kanssa ja ymmärtää ihmisiä ympärillään, on musta aina hienoa.


Minna Huotilainen ja Mona Moisala: Keskittymiskyvyn elvytysopas

Tästä en oikein edes muista, mistä koko teos kertoi. Ainakin kirjan nimi tuntui musta harhaanjohtavalta. Ehkä mun odotukset oli vaan turhan korkealla, kun odotin jotain mullistavaa keinoa parantaa keskittymiskykyä, mutta musta tuntui, että teos lähinnä käsitteli tekijöitä, jotka heikentävät keskittymiskykyä. Pureuduttiin puhelin- ja peliriippuvuuteen ja siihen, miten ne vaikuttavat aivoihin. xx

10 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now