• Henna Julkunen

Järki vai tunteet


Kumpaan meidän tulisi perustaa päätöksentekomme, järkeen vai tunteisiin? Kysymys on mietityttänyt ihmisiä jo pitkään, muuten Jane Austenin romaani tuskin olisi säilyttänyt suosiotaan vuosisatojen ajan. Teeman ajattomuus, on tehnyt teoksesta klassikon. Haluamme toimia älykkäästi ja tehdä järkeviä päätöksiä. Väitetään, että ”Tunteista on vain haittaa, kun haluaa toimia älykkäästi.” Elämän kuitenkin kuuluu tuntua. Tunteista on vähemmän haittaa kuin hyötyä, kun ne osaa kohdata ja käsitellä oikein.


Tunteet ovat lyhytkestoisia. Kun puhutaan pitkäkestoisesta taipumuksesta tietyntyyppisiin tunteisiin, tarkoitetaankin mielialaa. Mielialan muutoksia kannattaa pitää silmällä ja pidempikestoinen mielialan lasku voikin olla oireilua sairastumisesta. Tunteita taas kuuluukin olla välillä huonompiakin. Laaja kirjo erilaisia tunteita ja niiden vaihtelu antaa asioille tarkoituksen.


Tunteet voivat tuntua voimakkailta. Ne eivät ole vain ajatuksia pään sisällä, vaan ne tuntuvat koko kehossa. Joku tunne saattaa tuntua vievän mukaansa. Saattaa tuntua, että tunne ei helpota. Ne ovat kuitenkin aina ohimeneviä. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että kamalinkin tunne hellittää joskus. Se saattaa palata takaisin, mutta se ei ikinä jää pysyäkseen.

Entä älykkyys? Mitä se ja älykäs toiminta tarkoittavat? Älykkyyden määrittely on haastavaa. Älykkyys on kykyä toimia tarkoituksenmukaisesti, oppia uusia asioita, toimia joustavasti vaikeissakin tilanteissa, ratkaista ongelmia ja suoriutua monimutkaisista tehtävistä.


Ihminen saattaa pyrkiä pakenemaan tunteitaan järjen maailmaan. Silloinkin taustalla vaikuttaa jokin tunne. Esimerkiksi pelko voi ajaa ihmisen pyrkimykseen ohjata omaa toimintaa järjen avulla. Tarvitsemme tunteitamme.Tunteet ovat elämän suola.


Myönteiset tunteet suojaavat ihmistä. Tunteet voivat pyrkiä myös varoittamaan jostain. Ne ovat välttämättömiä ihmisen elossa pysymiselle. Pelon aiheuttama taistele-pakene-reaktio vie elimistön stressitilaan, saa aivot vapauttamaan adrenaliinia, sykkeen kiihtymään ja vapauttaa energiaa, mikä voi pelastaa meidät vaarallisissa tai uhkaavissa tilanteissa. Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa vaikuttamalla motiiveihin, tavoitteiden asetteluun ja tiedonkäsittelyyn.

Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen. Liisa Uusitalo-Arola kuvaili kirjassaan Uuvuksissa elämän viivaa. Siihen kuuluu vaihtelut, ylä- ja alamäet. Tasainen viiva kuvastaa kuolemaa, vain sykkeen pysähtyessä elämän viivasta tulee tasainen.


Tunteitaan ei koskaan pysty täysin ohittamaan. Me voimme kohdata ne, jolloin toimintamme on tietoista ja tahdonalaista, tai pyrkiä sivuuttamaan ne, jolloin ne joka tapauksessa vaikuttavat, mutta tietoisuutemme ulkopuolella.


Miksi siis yritämme joskus sivuuttaa tunteita? Monesti pelko voi kolkutella taustalla. Pelko sydämen särkymisestä voi ajaa vetäytymään ihmissuhteesta jo ennen kuin suhde on kunnolla edes alkanut. On toki hyvä oppia tunnistamaan petollisen suhteen merkit ja suojella itseään vahingolliselta rakkaudelta. On kuitenkin eri asia toistaa samaa virhettä kuin olla uskaltamatta edes yrittää, samalla sivuuttaen mahdollisuuden johonkin hyvään. Jos elää peläten sydänsuruja, ei voi koskaan rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tunteiden sivuuttaminen voi olla tiedostomaton puolustusmekanismi. Defenssien on tarkoitus suojella meiltä, mutta joskus niistä voi tulla haitallisia. Jos pitkään kieltää tunteet, voi yhteys niihin katketa kokonaan. Vaatii älykkyyttä kuunnella ja tunnistaa tunteitaan. On älykkyyttä tunnistaa tunteensa, hyväksyä ne ja käsitellä tilanteeseen sopivalla tavalla.


1990-luvun lopulla alettiin puhua käsitteestä tunneäly. Tutkimuksen uranuurtajia ovat amerikkalaiset Peter Salovey ja John Mayer. He kuvasivat tunneälyn pitävän sisällään ”kyvyn havainnoida oikein, arvioida ja ilmaista emootioita; kyvyn tavoittaa ja/tai tuottaa tunteita silloin, kun ne edesauttavat ajattelua; kyvyn ymmärtää emootioita ja emotionaalista tietoa; ja kyvyn säädellä emootioita edistääkseen emotionaalista ja intellektuaalista kasvua”. Tunteiden käsittelyä voidaankin siis pitää älykkyyden osa-alueena, joka viimeistään kumoaa alussa esitetyn väitteen.


Tunteet voivat tuntua pelottavilta, jos niiden antaa hallita. Tunteiden ei saa antaa viedä mukanaan. Tunteiden ja järjen tulisi kulkea käsi kädessä, tehdä yhteistyötä. Järjellä tehtyjen päätöksien pitäisi myös tuntua oikeilta. Tunteet antavat toimintayllykkeitä, mutta viime kädessä teemme aina itse päätökset omasta toiminnastamme. Päätöksenteko voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Tunteiden käsittely on kuitenkin onneksi taito, jonka voi oppia ja jossa voi kehittyä.


Tekstin kirjoittamisen tukena käytetty seuraavia teoksia: Lukion Psykologia, Cacciatore, Raisa; Max Karukivi: Mieletön fiilis, Katja Myllyviita: Tunne tunteesi, Liisa Uusitalo-Arola: Uuvuksissa

11 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now