• Henna Julkunen

Miksi kirjoitan?

Updated: May 4


Pienenä tykkäsin kirjoittaa tarinoita. Sain siihen kotoa paljon tukea ja kannustusta. Mun vanhemmat luki mun tarinoita, kun niitä innokkaana esittelin, kehuivat luettuaan ja äiti sanoi monta kertaa, että musta voisi tulla toimittaja. Jossain kohtaa innostuin päiväkirjaan omien ajatusten raapustelusta. Esseetehtävät eivät ole ikinä tuntuneet pakkopullalta (paitsi, jos on on ollut tosi tylsä aihe). Kirjoittaessa mun omat ajatukset alkavat tuntua selkeämmiltä, tuntuu helpottavalta purkaa niitä. Kirjoittaminen on mulle kuin selvittäisi solmuun mennyttä lankaa. Vaikkei lopputuloksena syntyisikään siistiä kerää, siinä on silti edes vähän  vähemmän solmuja.


En oikein tiedä miksi edes halusin tehdä blogin. Se tuntui jotenkin luonnolliselta mulle. Tykkään kirjoittaa, haluaisin oppia valokuvaamaan ja olen pikkutytöstä asti lukenut muiden blogeja. Päiväkirjan ohella tämäkin on mulle vaan yksi tapa purkaa ja jäsennellä ajatuksia.


Mua ei kiinnosta kirjoittaa väkipakolla, jos ei ole mitään sanottavaa. Haluan kirjottaa aiheista, jotka koskettavat mua, mietityttävät, herättävät tunteita tai ovat jollain tapaa lähellä sydäntä. Syy siihen, miksi kuitenkin haluan kirjoittaa blogia yksityisen päiväkirjan lisäksi lienee kuitenkin se, että tuntuu virkistävältä kirjoittaa jostain mihin on laittanut vähän enemmän ajatusta. Päiväkirjoja kirjotan siinä hetkessä, kun tekee mieli purkaa tunteita, sen enempää miettimättä vuodatan ajatukset paperille.

Vanhoja päiväkirjoja en pysty jälkikäteen oikeastaan lukemaan, mutta vanhoihin Instagram-päivityksiin liittyy mulla muistoja ja samalla tavalla toivoisin tästäkin kehkeytyvän jonkinnäköinen oma muistojen kirja. Pidän tekstejä julkisena, sillä mun salainen haave on joskus pystyä kirjoittamaan jotain, joka herättäisi lukijassaan joitain tunteita tai onnistuisi synnyttämään keskustelua. xx

0 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now