• Henna Julkunen

Mun sielun läpäissyt musiikki


"Miksi ihmiset jumahtaa siihen nuoruutensa musiikkiin? Onkse just se, että merkitsee niin paljon kaikki se tunteiden kaaoksen hallinta ja elämään liittyy nuorena tosi paljon dramatiikkaa ja ihmissuhdesekoilua ja musiikki antaa äänen sille ja kaikki ne muistot ja päläpälä. Onkse siis niin, että myöhemmin elämässä ei tuu niin intensiivisiä tunteita tai vaiheita, intensiivisiä ja sekavia, että musiikkiin ei tule sellaista tunnesidettä? Kyllä mä edelleenkin innostun musiikista, mutta eihän mikään kuulosta niin sielun läpäisevältä kuin Nick Cave 16 vuotiaana." Maria Veitola, Veitola


En oo ehkä ikinä kuullut mitään ilmausta, joka kuvastaisi yhtä hyvin sitä musiikin aiheuttamaa tunnetta kuin toi sielun läpäiseminen.


En koe olleeni kova fanittaja koskaan. Oli mulla lapsena joku Abba-kausi ja katsoin Mamma Mia -elokuvan varmaan toista kymmentä kertaa. Sitä lukuunottamatta kuuntelin lähinnä yksittäisiä kappaleita, joita isosisko latasi mulle mp3-soittimeen. Jotkut radiohitit kolahtivat toisia kovempaa, mutta en oikeastaan ikinä kuunnellut mitään tiettyä artistia tai genreäkään. Uudet albumit mulla on ollut tapana selata läpi, mutta yleensä oon löytänyt niistä vaan pari kivaa kappaletta, jotka oon tallentanut, enkä ole sen jälkeen palannut albumiin uudestaan. Sitten joskus yläasteella Post Malone kolahti ja Stoney -albumi mullisti mun musiikinkuuntelun.

Postyn kautta mulle avautui kokonaan uusi genre musiikista. Hip hop ja rap eivät olleet ennen mahtuneet mun soittolistoille, mutta ehkä se oli se tyyli jolla Post Malone sekoittaa eri genrejä, mikä avasi mun sydämen myös tuolle maailmalle.


Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu ehkä jopa vähän hupsulta, että minkä ihmeen takia just Post Malone.


Muistan, kun isäni joskus ääneen ihmetteli hip hopin suosiota. Miten ihmiset jaksaa kuunnella sellaista? Hän kysyi pidänkö mä sellaisesta musiikista ja muistan vastanneeni, että empä oikeastaan.

Oon kerta toisensa jälkeen rakastunut uudelleen, löytänyt kappaleita, albumeita ja artisteja, jotka ovat tuntuneet sielun läpäiseviltä. Jotenkin musta tuntuu, että Post Malone oli silti mulle se joka vuosia sitten avasi oven musiikin maailmaan.


Ehkä mä rakastun kaikkein kovimmiten nimenomaan juuri silloin, kun mun odotukset ja ennakkoluulot onnistutaan murskaamaan.


Musiikista on ihana puhua. Jos sama kappale on läpäissyt kaksi sielua, tuntuu, että sielujen välillä on oltava yhteys.


Mahdankohan mä vielä vuosikymmenten jälkeen palata Post Malonen tuotannon pariin... xx


0 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now