• Henna Julkunen

SYKSY



Havahduin hiljattain syksyyn. Kesä on jo pitkään tuntunut kaukaiselta, kesäfiilistä ei oikein juhannuksen jälkeen ole ollut.


Päivän lyhenemisen huomasin ensimmäistä kertaa, kun ajoin autolla aamuvuoroon ja jouduin matkalla laittamaan pitkät päälle. Muistan monta kotimatkaa iltavuorosta, kun olen ihaillut peltoja hivelevää ilta-aurinkoa, nyt silloinkin on jo pimeää ja kotiin tullessa etsii ensimmäisenä eteisen valokatkaisijaa.


Syksy tuntuu kuitenkin sopivalta vuodenajalta mun mielentilaan. Tuntuu ihanalta oleilla kotona vilttien alla, polttaa kynttilöitä ja keitellä teetä. Miten kovasti kauppojen teevalikoimasta voikaan innostua...


Olen naurettavan lyhyeen aikaan katsonut Konttorin ensimmäiset viisi kautta ja maistellut suklaauutuksia hyvällä omatunnolla.


Joku pesänrakennusvietti tuntuu myös yhdistyvän syksyn tuloon, tekisi mieli sisustaa ja siivota. Viime viikolla ripustin kaamosvalot.


Elämä on tuntunut aika merkityksettömältä, mutta yritän löytää arjesta lohtua. On ainakin tuntunut lohdulliselta viettää aikaa vanhempien luona.


Kunnianhimoisena tyyppinä tuntuu vaikealta olla, kun ei ole selkeää suuntaa, päämäärää, jota kohti kavuta. Teen itsenäistä työtä ja tuntuu, ettei omia ajatuksia pääse karkuun. Omat tunteet tuntuvat kuitenkin etäisiltä, tavoittamattomilta.


Jos syyskuu olisi väri, se olisi oranssi, siitä ei ole epäilystäkään. Oranssi on lämmin väri. Syyskuu on täynnä lämpöä, lämpöä ja lohtua.


Luonto taittuu väreihin. Lehdet varisevat hiljalleen maahan, peittävät pihamaan ja kävelykadut.


Alkusyksy on aikaa jolloin hidastetaan tahtia kesän jäljiltä. Vuodenaikojen taitekohta tuntuu aina uudelta alulta. Mielikin on avoimempi muutokselle.


Viime syyskuu oli harvinaisen kaunis.

12 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now