• Henna Julkunen

Vähän erilainen valmistumispäivä


30.5.2020


Herätyskello soi aamulla yöllä 3.45, kuten jokaisena lauantaina kuluneiden kahden kuukauden aikana. Aamu tuntuu kuin miltä tahansa työpäivältä. Vasta, kun näen ruusuja kantavia ihmisiä juhlavaatteisiin pukeutuneina, muistan mikä päivä on, koulujen päättäjäispäivä, mun valmistumispäivä.


Toinen työntekijä kysyy, onko mulla tänään valmistuneita tuttuja. Naurahdan ja totean, että joo ja itseasiassa mä itse valmistuin tänään. Vaihdetaan muutama sana siitä, että juhlapäivä ei mennyt ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan, mutta eihän tälle tilanteelle voi mitään. Kerron, että ollaan kavereiden kanssa kuitenkin illalla menossa piknikille.

”Joo totta kai, pitäähän sitä jotenkin juhlistaa, skumpat vaan auki!” Ja oivoi mehän otettiin vinkistä vaari ja illalla skumppapullot poksahteli.

Tuntuu kivalta, että joku onnittelee. Kiitän ja jatkan töitä.


Tuun töistä kotiin ja mun perhe on tehnyt ruokaa. Äiti on leiponut kakun. Saan kukkia, kaulaketjun ja kortin, jossa lukee ”Tänään yksi luku päättyy ja seuraava alkaa. Muista seurata unelmiasi ja pysyä omana itsenäsi. Paljon onnea uudelle ylioppilaalle!”. Jos mulla olisi yhtään taipumusta itkeä herkistyessä niin tässä kohtaa viimeistään vollottaisin. Teksti on kuulemma kuin tehty mulle.


Illansuussa levitetään ystävien kanssa viltit nurmikolle. Syödään mansikoita, jutellaan ja nauretaan. Nähdään, kun aurinko katoaa puiden taa.


Me juhlittiin viiden L:n oppilaat ja ne, jotka oli vasta edeltävänä päivänä saaneet tiedon valmistumisestaan, kaikki yhdessä. Lauantaina oli meidän päivä, meidän juhlapäivä. Jokaisella hatun päähänsä saaneella on oikeus ja syytä olla ylpeä ja onnellinen.

Olen onnellinen ihmisistä mun ympärillä, jotka tekivät päivästä erityisen ja ikimuistoisen.

Onnea vielä kaikille valmistuneille <3 xx

0 views
This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now